Joululoma

Huomenna vielä kouluun hakemaan todistukset ja sitten alkaakin odotettu joululoma. Blogi hiljenee joulun ajaksi kun keskitymme viettämään aikaa rakkaimpiemme kanssa. Kiitos kuluneesta vuodesta jonka aikana tutustuin moneen ihanaan ihmiseen ja suurin haaveeni, oma koira, toteutui. Jatketaan ensi vuonna samaan malliin? ;)

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2010!
t. Noora, Apri ja Aake sekä muu perhe

Haltialassa lenkillä

Tein elämäni hulluimman tempun ja lähdin kahden ylienergisen koiran kanssa yksin bussilla keskustaan. Järjestiväthän ne shown, kaksikin, yllättäen heti kun ovat kahdestaan. Yksin kyllä mennään niiiiin nätisti mutta joukossa tyhmyys tiivistyy. ;) En voi suositella, etenkään jos sitä koiraa on yhteensä edes yli 45kg.

Tapasimme Riitan ja Nanni-collien keskustassa ja jatkoimme sieltä bussilla kohti Haltialaa. Pääsimme viimein perille vaikka matkoihin kuluikin vajaa kaksi tuntia. Ja vau mikä paikka! Se joka väitti ettei Helsingissä voi asua koiran kanssa, ei ole käynyt ydinkeskustaa kauempana. Pelkkää peltoa ja metsää. Käveltiin reilun pituinen lenkki ja koirat saivat olla koko ajan irti. Apri ja Aake nauttivat lumesta ja kipittelivät reippaasti edellä. Vain muutama vastaantulija osui kohdalle ja onneksi huomattiin tarpeeksi ajoissa niin sain kutsuttua koirat takaisin.

Lenkin jälkeen mentiin vielä hetkeksi Riitalle, jossa A:t kokeilivat Nannin hermoja oikein urakalla... Sitten lähdettiin vanhempien kyydillä kotiin eli Apri pääsi vielä lempiharrastuksensa, autoilun, pariin. Kiva päivä, pitääkin tulla taas uusiksi kuluttamaan teidän lenkkimaastoja Riitta!


On täällä pääkaupunkiseudulla sitten kamala elää, ei rauhaa tai tilaa missään. ;)

Kiva Koirakansalainen

Laiskuus jatkuu... ;) Voin kyllä jo lupailla edes jotain tekstiä kun päästään tammikuun alusta taas mätseilemään. Nyt ollaan vaan nautittu viimein saapuneesta lumesta, lämmitelty takan edessä ja tavattu muutamia kavereita. Kuviakin on tullut otettua todella vähän, koska koulun jälkeen ei enää valoa riitä ja viikonloppuisin on aina paljon muuta.

Viime viikonloppuna oli - tottakai - MESSARI! Olin avustamassa Aaken kasvattajaa Pirreä. Handlasin Pirren sijoitusnartun Siskon junnuluokassa, joka oli nooh... pomppivalla tuulella. :D Kyllähän me yleisöä viihdytettiin pyörimällä kuin hyrrät, hyppimällä voltteja ym mukavaa. ;) Lauantaina Pirren hoidettua handlauksen loppuun (ei vaan enää toiminut mitenkään mulla) Siskolle JUN-ERI JUK2 ja kasvattajaluokka oli 3/4. Sunnuntaina pystyin itse viedä edes jotenkin, tuloksena JUN-EH ja kasvattajaluokka KP3. Hauska kokemus, mutta tuli siinä silloin tällöin omia koiria ikävä! ;)

Tärkeintä messarissa oli - tottakai - ystävät! Tuttujen kanssa juteltiin, naurettiin, arvosteltiin, hurrattiin ja huudettiin. Ja tanssittiin BIS-biisin tahtiin! Mahtava viikonloppu, kiitokset kaikille kavereille, olette parhaita! :)

Olen minä omienkin koirien kanssa puuhaillut. Tänään päivemmällä kerkesin kuin kerkesinkin kuvaamaan kumpaakin lumisateessa. Apri ja Aake rakastavat molemmat lunta ja ovat mielissään kun saavat viettää aikaa kovassa pakkasessa. Kerrankin on sopivan viileää.

Myöhemmin lähdimme Aaken kanssa pentukurssin viimeiselle kerralle. Tällä kertaa suoritettiin Kiva Koirakansalainen-testi. Testissä testataan koiran perustaitoja eivätkä säännöt ole kovin tiukat. Palkitseminen lelulla tai namilla on kielletty. Silitykset, kehut ja miljoonat käskyt ovat sallittuja. Näin meillä meni:

1. Vieraan ihmisen hyväksyminen
2. Koira istuu kauniisti silitettävänä
3. Tutkiminen ja hoitaminen
Suoritettiin kaikki yhdessä. Aake istui nätisti vieressä ja kouluttaja kävi kopeloimassa. Pysyi paikallaan eikä näyttänyt mitenkään ahdistuneelta.

4. Vetämättä kävely
5. Ihmisjoukon läpi kulkeminen
(9. Koiran reaktio häiriöön)
L:n muotoinen rata, jonka varrella oli ruokakuppi, lelu ja namipussi. Radalle kuljettiin muiden koirakoiden ohitse. Kesken radan kouluttaja heitti kynän metalliseen ruokakuppiin (kohta 9.). Aake kulki nätisti vaikka itse jännitin pysyykö motivaatio. Lopussa pysähdys jota Aake ei huomannut mutta sain pysäytettyä ennen kuin hihna kiristyi. Pyysin istumaan, totteli sentään sen. :)

6. Istuminen, maahanmeno ja paikallaolo
7. Luoksetulo
Koira laitettiin istumaan, sitten makaamaan ja jätettiin vapaavalintaiseen asentoon odottamaan. Tultiin takaisin, lähdettiin taas ja pyydettiin luo. Aake suoritti hienosti joskin istumisen paikka ei ollut sivullani kuten toivoin vaan edessäni. Hyvin meni maahan siinäkin. :D Luoksetulo suht reipasta laukkaa, matka oli lyhyt niin ei koirakaan kiihtynyt.

8. Koirien kohtaaminen
Tämän sai uusia kolmesti. Koirakot kävelivät toisiaan kohti koirat ulkopuolella. Kohdatessa koira paikalleen vapaavalintaiseen asentoon, vastaantulijan kättely ja tervehtiminen. Sen jälkeen jatkettiin matkaa vielä hetki. Ensimmäisellä kerralla Aake ei huomannut käsiapuani, jolla yritin pyytää istumaan. Kokeili sitten mennä haistelemaan, hylky tuli. Toisella kerralla sain kontaktin ja teki juuri niin kuin oltiin harjoiteltukin. Eli läpi meni. :)

10. Omistajan odottaminen
Aakelle vaikein. Koira kouluttajalle, vapaavalintainen asento joka sai vaihtua kesken kaiken kunhan koira ei mene paniikkiin, huuda mahdottomasti tai kisko. Kesto 3min. Jätettiin makuulle. Pientä vikinää kuului mutta ei sellaista hätääntynyttä. Kerran oli kait kokeillut missä hihna menee mutta ei jäänyt kiskomaan. Takaisin tullessa odotti nätisti makuulla. Ollaan edistytty tosi paljon, vaikkei vielä puhdas suoritus ollutkaan. Läpi meni kuitenkin.

Lopullinen tulos sitten hyväksytty eli meillä on nyt Kiva Koirakansalainen. Selkeästi huomasi että motivaatio puuttui kun nameja ei ollut tarjolla. Melko nätisti toimi silti, josta yllätyin tosi paljon. Hieno siitä tulee. ;)

Päivittelyä

Olenpas kirjoittanut laiskasti... Eipä täällä mitään ole tapahtunutkaan, koirien kanssa lenkkeilty ja treenailtukin hieman. Aaken kanssa päätin alkaa tekemään kunnon treeniä kerran pari viikossa vaihtelevissa paikoissa. Laiskuuteni takia ollaan treenailtu pikkupätkiä lenkillä tai kotona, mutta ei mitään kunnollista ja siksi into on loppunut ja Aaken mielestä se voi totella vain kurssilla. Nyt alkaa viimein motivaatio palaamaan ja tokoilukin maistuu.

Vastapainoksi Aprin lenkkejä yritän piristää epämääräisellä "agilla" (=kiipeillään penkeillä, pujotellaan lamppuja, pompitaan tosi pieniä hyppyjä ja ryömitään aitojen ali) sekä nopeilla tokoiluilla. Apri innostuu hitaasti, se kun ei tunnu ymmärtävän että lenkillä voi oikeasti tehdä muutakin kuin kävellä. Näyttelyjuttuja neiti kylläkin rakastaa ja harmittaa ettei ole tiedossa mitään koitoksia lähiaikoina. Eilen testasin nopeasti vieläkö muistaa ja hyvä ettei seinistä läpi menty kun Apri innostui. :D Mun showpuudelini. :)

Laitan nyt kuvia korvaamaan tekstiä kun ei innosta kirjoittaa. Kuvissa näkyy meidän viikon kestänyt lumi, Aaken tokoa ja kerjäämistä, Aprin laiskottelua sekä viimein saapuneet Aino Pikkusaaren ottamat upeat kuvat.

Best In-pentunäyttely

Tuomari: Harri Lehkonen

Reippaasti esiintyvä nuori uros. Miellyttävä pää ja ilme. Oikeat mittasuhteet. Hyvin kulmautuneet raajat. Oikean asentoinen häntä. Vielä hieman pentumainen turkki. Erinomainen temperamentti ja liikkeet.

PEK1 KP ja VSP-pentu

Urospentuja oli Aaken lisäksi kaksi, jotka molemmat olivat selkeästi vanhempia ja kehittyneempiä. Tuomari kuitenkin piti pojasta paljon ja pisti rimpulamme parhaimmaksi urospennuksi. Roppikehässä vastassa oli hieman vanhempi nätti narttu. Vastustaja oli kookkaampi ja karvaisempi ja vei lopulta voiton. Valinta ei kuitenkaan näyttänyt olevan itsestäänselvyys, joten kyllä me kilpailua tarjottiin. ;) Käytös oli Aakella kohdallaan, kuten aina. :)



c. Riitta Kekkonen

Royal Canin Puppy Show

Tuomari: Raisa Savander

Hyvin miellyttävä 6kk. Kaunis, hyvän värinen pää. Hyvä korva-asento. Purenta OK. Hyvät kulmaukset edessä ja takana. Rintakehä voisi olla hieman pyöreämpi. Hyvä häntä ja käpälät. Hyvän värinen, oikean laatuinen karvapeite. Liikkuu mukavasti kaikin osin. Hyvin lupaava.

Tuloksena PEK1 KP ja ROP-pentu.

Muutaman tunnin odottelun jälkeen alkoivat ryhmäkehät. Aake oli jo hieman väsyneen oloinen, mutta tsemppasi ja päätyi lopulta RYP3-sijalle! Ihan mieletöntä, upea avaus näyttelyuralle. :)





© Riitta Kekkonen
Kopiointi ehdottomasti kielletty!

Menestystä kera parhaan seuran = koiraharrastusta parhaimmillaan!

Vietimme 24.-25.10 viikonlopun Etelä-Pohjanmaalla Aaken kasvattajalla. Matkasimme sinne (minä, sisko ja Aake) junalla. Aake meni hienosti pitkän junamatkan, pari kertaa räksytti tuleville koirille mutta ei jäänyt huutamaan vaan hiljeni hälytyksen jälkeen. Perillä odottivat Pirre, Matti ja Aaken äiti Mila. Mila ei paljoa ilahtunut poikansa näkemisestä vaan päätti muistuttaa heti aluksi kuka määrää. :D Ja jotta pieni mies ei olisi liian helpolla päässyt, odotti Pirrellä vielä kolme muuta kessua.

Puolen tunnin hälinän ja säntäilyn jälkeen Aake sulautui laumaan hyvin. Huomasi kyllä kuinka se nautti kun sai seurata aikuisia ja leikittää uutta ihastustaan, Aidaa. Samaan aikaan vaihtelimme kuulumisia ja puhuimme seuraavasta päivästä joka vietettäisiin Seinäjoen KV'ssa. Sitä varten piti vielä siistiä pari koiraa (lue: minä ja sisko löhösimme ja Aake häiritsi harjattavaa koiraa.) Opeteltiin me siinä välissä vähän tassujen trimmausta. ;)

Aamulla herätys oli aikaisin. Kessukehät alkaisivat jo yhdeksältä ja paikan päällä oli tarkoitus olla tarpeeksi ajoissa. Päästiin ajallamme autoon ja Seinäjoella oli vuorossa tavaroiden kantoa kehälle. Siinä sitten harjailtiin koiria (lue: Pirre ja Matti harjasivat, me häärimme ympärillä ja puhuttiin kaikesta turhasta. :P). Pian tuli Nanna oman joukkueensa voimin. Hän näki Aaken ensimmäisen kerran luovutuksen jälkeen ja kehui että hyvin kasvanut ja näyttää todella lupaavalta. Esiteltiin vähän kehätaitojamme (eikä mennyt putkeen btw), mutta kaipa siitä jonkin yleiskuvan sai. :D Ennen kehien alkua porukkaan liittyi vielä Sannamari kera kessusisarusten Leevin ja Siskon. Sisko oli vailla esittäjää ja minä sain kunnian sen viedä. Oli muuten jännää esittää koira ilman nameja! Vielä niin nuori, miten se on niin hyväuskoinen...? Vai onko se sitä palveluhalua? Onneksi näytän kuvassa hyvin ryhdikkäältä ja innostuneelta. ;)


c. Aino

Sisko sai hienon arvostelun, mutta pieni koko laski harmillisesti arvosanaa. Toivotaan että koko peittyy kunhan neiti saa aikuistuessa lisää massaa ja karvaa. Milalle PN3 ja Aidalle yllättäen ROP! Onnea vielä Pirre ja Matti! Nannan Nevi nappasi uroksissa SERTin, onnittelut siitä!

Ryhmäkehiä odotellessa käytiin heittämässä lenkki isolla kessuporukalla, joka koostui lähinnä Aaken sukulaisista. Koirilla oli hauskaa kun jokainen löysi itselleen sopivaa leikkiseuraa, Aake tietenkin valitsi kaverikseen 4kk Hallan sekä ikuisen kakaran Patiksen. Pian joukkoon liittyi A:n veli Ned ja sitten olikin jo aikamoinen pentulauma riehumassa. Lenkin jälkeen käytiin syömässä ja taas näyttelypaikalle, jossa tällä kertaa tehtiin ryhmäkehässä läpijuoksu. Hienosti meni silti!




Sunnuntaina käytiin vielä lenkkeilemässä ennen kuin oli aika palata junalla kotiin. Oli tosi mukava viikonloppu ja kiva nähdä kasvattajia! Kuulumisia tulikin vaihdeltua vähän jokaisen kanssa ja neuvoja saatiin vähän jokaiseen asiaan. :) Aake sai kuulua isompaan koiralaumaan mistä nautti todella paljon. Ehkä myös oppi siinä samalla jotain?

____________________________________________

Viikkoa myöhemmin oli Aaken vuoro päästä oikeasti esiintymään Seinäjoen harjoittelun jälkeen. Myyrmäkihallissa järjestettiin Lemmikki 2009-messujen yhteydessä mätsäri, joihin olimme päättäneet osallistua kummankin koiran voimin lauantaina. Siskon kanssa sovittiin, että minä esitän Aprin isoissa ja sisko Aaken pennuissa. Kummassakin luokassa oli n. 40 koiraa.

Odotellessa harjailtiin läpi koiria, (tietenkin) moikattiin kaikkia tuttuja ja uusiinkin tyyppeihin tutustuttiin. Nähtiin jopa lampuri-ihmisiä ja kessunomistajia tuli myös juttusille!

Aprin kehät menivät melkein täydellisesti. Pelkäsin ettei tyttö pysty juoksemaan hallin liukkaalla lattialla, mutta aikamme totuteltuamme alkoi sujumaan. Seisotukset upeita viime mätsäriin verrattuna. Juoksutukset tyylikkäitä ja hallittuja. Ainut miinus voimakas tuomarin aristaminen. Koira piti tuoda tuomarille tutkittavaksi ja se on aina ollut meijän heikko kohta. Apri on suht rento jos se on valmiiksi aseteltu, mutta viedessä ei ole aikaa asetella vaan tuomari "hyökkää" ennen kuin olen itsekään valmistautunut. Apri siis nojasi voimakkaasti minuun, mutta tassut eivät uskoakseni liikkuneet. Ilman paria juostuamme asettelin uusiksi ja nyt tuomari pääsi kunnolla tutkimaan. Saatiin siis hyvä kokemus loppuun. :) Punainen nauha irtosi ja tuomari kehui että siinä on koira parhaassa iässään. Punaisten kehästä ei sitten enää sijoitusta, ei sinänsä yllätys vaikka koira meni upeasti. Lampuri ei rotuna saa tuomareilta huomiota ja meidät hypättiin tylysti yli nauhakehässä. Kokemus ja treeni oli tärkeintä, harvoin on mennyt yhtä hyvin kuin tällä kertaa!

Aake meni kehässä tutulla varmuudellaan, ei ottanut häiriötä oikeastaan mistään vaan keskittyi Ainon tarjoamiin nameihin. Upealla esiintymisellä he saivat sitten punaisen nauhan. Punaisten kehässä sama tahti jatkui, kiistattomasti jatkoon. (On muuten hämäävää kun tuomari ei tunnu katsovan nauhakehässä! Se voi tarkoittaa satavarmaa sijoitusta tai samantien kiitos hei.) Pian jäljellä oli enää neljä sijoittujaa, Aake mukana. Nelonen, kolmonen... Jännitys tiivistyi, Aakea ei vielä valittu. Jäljellä olivat kessu ja heeler. Kierros ympäri taputusten kannustamina ja tuomari julisti heelerin voittajaksi. Aake oli siis hienosti PUN2! Aino handlasi hienosti pojan. Oli tosi rauhallinen koko ajan, ei jännittänyt turhia vaan pysyi hillittynä vaikka kyseessä oli vasta eka mätsäri. En minä vaan pystyisi samaan! :D Ollaan niin erilaisia, mua jännittää kaikki mahdottomasti ja se vaan menee ja tekee!


c. Riitta

Ja kuten melkein tavaksi on tullut, päätettiin vielä samana iltana että jos Aakella riittää energiaa niin lähdetään kokeilemaan seuraavana päivänä uudestaan samoille messuille. Poika oli palautunut aamuun mennessä niin hyvin ja tahtoi taas tekemistä että suunnattiin nokkamme hallille. Tällä kertaa Aino esitti parikehän ja minulle jäisivät sitten loput. Esiintyminen oli todella varmaa! Seistessä Aake näytti siltä ettei varmasti liikkuisi ilman lupaa ja juoksutuksissakin katse on alkanu siirtyä pois handlerin naamasta. Ja tuomarin tutkimisenkin Aake osaa melkein niin ettei tarvitse mennä varmistamaan että pysyy paikallaan. Taas kerran pun-nauha ja odottamaan. Välissä tietenkin seurattiin kaverien suorituksia ja juteltiin, juteltiin ja juteltiin. Aake nukkui sikeästi mahallaan puoliksi kehässä. Ei ainakaan unenlahjoja puutu. ;)

Nauhakehässä ei saatu paljoakaan huomiota tuomarilta. Päästiin jatkoon ja myöhemmin selvisi miksi tuomari ei ollut ihmeemmin enää arvostellut meitä; Aake oli hurmannut alusta asti ja oli hänen suosikkinsa! Niinpä meidät nostettiin punaisten ykkösiksi! Saatiin ihasteluja Aaken pörröisestä olemuksesta, kärsivällisyydestä ja ryhdikkyydestä. Hyvin poika menikin, itsekin ihmettelin kuinka se jaksaa tapittaa niin pitkiä aikoja.

BIS-kehässä oli ensinnäkin aivan mieletön Petsie-edustus! 5 tuttua koiraa ja muutama tuntematon kamppailemassa päivän parhaimman palkinnosta. Pääsimme jatkoon ja kun sijoituksia alettiin jakaa en pystynyt hallita enää jännitystäni. Sydän tykytti hirveää kyytiä, me sijoituttaisiin! Taas menivät nelos- ja kolmossija. Vähintään kakkonen siis. Sitten kehäsihteeri kuulutti päivän parhaaksi keeshond pennun! Aake ilahtui saadessaan ruusukkeen, onhan se ihanan kiiltävä ja siinä on heiluvia hapsuja. Melkein pomppasi tuomarin syliin kuvaa otettaessa kun olisi halunnut pitää palkintoaan itse. ;) Lisäksi saatiin paaaaaaljon Pedigreen herkkuja ja ruokaa (meni lahjoituksena muualle) sekä ISO pokaali. Aakella on menossa hurja sijoitusputki: 5 mätsäriä, jokaisesta sijoitus ja kaksi kertaa BIS1!!

Tässä vielä kotona nopeasti napattu palkintokuva mistä puuttuvat kaikki namit mitä tuli voitettua:



Menestystä tärkeämpää oli kuitenkin nähdä kaikkia ihania ihmisiä messuilla! Pitkään aikaan ei oltu taaskaan nähty osaa ja päästiin viimein vaihtamaan kuulumisia. Kiitos parhaasta seurasta kaikille!